Tämä sivu näkyy paremmin uudemmassa selaimessa (Google Chrome).


Sulje
TÄNÄÄN 11..15
HUOMENNA 9..14
YLIHUOMENNA 8..12
 

Kuva: Kadi-Liis Koppel

Vieraita tuonpuoleisesta – tällainen on virolainen pyhäinpäivä

Lisää omiin suosikkeihin Oma suosikki!

Kirjoittaja: Noora Karppi  •  25.10.2018

Myöhäissyksy on myös Virossa vainajien muistamisen aikaa. Pyhäinpäivää juhlitaan 2. marraskuuta.  

Tuntematon halloween

Vaikka halloween (ja etenkin sen kaupallinen puoli) Virossa tunnetaan, ei sitä maassa erityisesti juhlita. Ovelta ovelle kierretään hieman myöhemmin marraskuussa martin- ja katrinpäivinä, mutta perinteellä ei ole yhteyttä halloweeniin. Virossa ei näihin aikoihin myöskään kaiverreta kurpitsalyhtyjä tai katsella kauhuelokuvia, mutta hiuksia nostattavia perinteitä maasta silti löytyy.  

Jossain vaiheessa satoja vuosia sitten virolaiset halusivat ryhtyä kunnioittamaan edesmenneitä esivanhempiaan. Ajan mittaan mukaan sekoittui uskonnollisia vaikutteita ja lopputulokseksi saatiin 2. marraskuuta juhlittava hingedepäev eli pyhäinpäivä, sanatarkasti käännettynä sielujenpäivä. 

Aikaisempiin perinteisiin verrattuna pyhäinpäivää vietetään nykyään vaatimattomasti. Kyseessä on kansallinen juhlapäivä, mutta ei vapaapäivä. Pyhäinpäivänä virolaisilla on tapana sytyttää kotiinsa kynttilöitä ja muistella edesmenneitä läheisiään. 

Kop kop – kuka siellä?

Vanhan virolaisen kansankalenterin mukaan vuosi päättyi myöhäissyksyyn. Hämärät päivät, pimeät illat ja talveen valmistautuva luonto loivat mainiot puitteet pyhäinpäivän kaltaiselle synkälle juhlalle. 

Virolaisen pyhäinpäivän juuret ulottuvat esikristilliseen aikaan. Ennen vanhaan kyse ei ollut vain yhdestä vaan useammasta juhlapäivästä, jopa kokonaisista viikoista. Kyseiseen aikaan onkin viitattu Virossa perinteisesti sanalla hingedeaeg eli sielujen aika. 

Kuulostaa lyyriseltä, mutta todellisuudessa sielujen aika tarkoitti kuolleiden sukulaisten kylässäkäyntiä. Riippuu toki sukulaisista, mutta kuvitella saattaa, ettei kyseessä ainakaan keskiajalla ollut helppo rasti. 

Edesmenneitä vieraita varten tuli siivota talo, heille kuului tarjota parasta ruokaa ja lämmittää sauna. Nauraminen, vitsailu ja muu kovaäänisyys oli kiellettyä, sillä se saattoi häiritä sieluja. Oli tärkeää miellyttää vieraita ja käyttäytyä kunnioittavasti, sillä ärsyyntynyt tai vihainen sielu saattoi vahingoittaa karjaa tai viljelyksiä. 

Kaikki työt piti saada päätökseen hyvissä ajoin ennen esi-isien ja -äitien saapumista. Illalla heitä kutsuttiin nimeltä, jotta he löytäisivät tiensä oikeaan taloon. Sumuista säätä pidettiin merkkinä siitä, että tienoo oli täynnä illalliskutsua odottavia sieluja.  

Tallinnan kummitukset

Pyhäinpäivän aikoihin sielujen saattoi nähdä liikuskelevan myös kaupungilla ja viipyilevän entisten kotitalojensa edustalla vaihtamassa kuulumisia vanhojen naapureidensa kanssa. 

Sielujen ajan lähestyessä loppuaan perheet lähettivät sielut sinne, mistä ne olivat tulleetkin. Sielujen joukossa oli kuitenkin myös niitä, jotka eivät voineet liikkua elävien maailman ja tuonpuoleisuuden välillä. He jäivät loukkuun maailmojen väliin ja muuttuivat kummituksiksi, joita et haluaisi tavata pimeällä kadulla yksin kulkiessasi. 

Tallinnan tunnetuin kummitus on Musta munkki, joka asuu Lühike jalg -kadun portin päällä kohoavassa tornissa. Hän kiusaa tornin asukkaita vetämällä heitä varpaista ja lyömällä heitä kylkiin. Joskus hän pelästyttelee ihmisiä vertavuotavilla kasvoillaan. Yhdessä munkkitovereidensa, hullujen leidien ja päättömien ruumiiden kanssa Musta munkki on kummitellut Tallinnassa jo vuosisatoja 

Halloween-viikon hengessä olemme koonneet listan TallIinnan vanhankaupungin kauhistuttavimmista kummituksista. Lue Tallinnan TOP 8 -kummitusjutut (englanniksi), jos uskallat, ja osallistu myös kummituskierrokselle kuullaksesi lisää vanhanakaupungin puistattavia kummitustarinoita. 

Saatat myös pitää