Keskiaikaista tekemistä Tallinnassa

Kävely vanhassakaupungissa on elämys jopa paljasjalkaisille tallinnalaisille. Jokapäiväisillä reiteillä kuljetaan vaikka silmät sidottuina, mutta totutulta polulta poikkeaminen eksyttää paikallisenkin nopeasti. Vanhankaupungin kapeilla ja kiemurtelevilla mukulakivikujilla vaeltelu on onneksi erittäin suositeltavaa ajanvietettä! 

Vanhankaupungin kierroksella kannattaa ehdottomasti poiketa kauniissa suosikkikohteissa, kuten Tanskan kuninkaan tarhassa, Kohtuotsan näköalatasanteella tai lähes pakollisilla Raatihuoneentorilla ja Katariinankujalla. Seuraathan myös mutkittelevaa Müürivahe-katua – se on täynnä tunnelmallisia kahviloita. Poikkea Laboratooriumi-katua rajaavissa kaupunginmuurin torneissa ja katso tarkasti kadun toisella laidalla sijaitsevia vanhoja taloja – löydätkö niiden keskeltä pienen kirkon tai salaisen cocktailbaarin? Aida- ja Vaimu-kaduilla aika tuntuu pysähtynee muutaman vuosisata sitten. Kurkista rohkeasti sisään myös varjoisille, holvikaarien rajaamille kujille, kuten Saiakangille, Börsi käikiin ja Mestaripihalle. 

Vanhankaupungin kadut ovat kaukana ruutukaavasta ja tuntuvat kääntyilevän villisti kaikkiin suuntiin. Lähtökohtaisesti ne kuitenkin johdattavat Raatihuoneentorille, jonne jossakin vaiheessa kaiken logiikan mukaan päädyt. Mikäli haluat päästä sinne nopeasti ja eksymättä, kysy rohkeasti apua paikallisilta. Virolaiset ovat kuin suomalaisia: heistä on epäkohteliasta tarjota apua eksyneen näköiselle turistille, jollei tämä sitä itse kysy. Lähesty siis nopeasti etenevää, kuulokepäistä tallinnalaista reippaasti ja esitä kysymyksesi. Hän saattaa näyttää hieman yllättyneeltä, mutta auttaa mielellään.  

Vanhassakaupungissa kuluu helposti tunti jos toinenkin. Alue ei ole kovin iso, mutta siellä on paljon koettavaa. Parasta aikaa löytöretkeilyyn ovat pitkät ja valoisat kesäillat. Välttele mahdollisuuksien mukaan keskipäivän turistiruuhkaa ja jalkaudu vanhaankaupunkiin hieman myöhemmin. Kesäisin virolaisetkin ovat yöeläjiä, jotka kerääntyvät pubeihin ja trendikkäisiin cocktailbaareihin vasta iltayhdentoista ja puolenyön aikoihin. Silloin avautuu uusi mahdollisuus löytää paikallista juttuseuraa. Koska virolainen ei helposti vieraille pukahda, aloita keskustelu rohkeasti ja tarjoa lahjuksena ruokaa, juomaa tai kauniita sanoja Virosta. Toimii! 

Reippain jaloin ja uteliain silmin kokee paljon, mutta paras tapa syventyä Tallinnan historiaan ja virolaiseen sielunmaisemaan on osallistua opastetulle turistikierrokselle. Valikoima on laaja, joten tarjolla on jokaiselle jotakin yksityisopastuksesta ilmaisiin kävelykierroksiin. 

Kokeile esimerkiksi Tales of Reval -kierrosta. Se on ilmainen päivittäinen kävelykierros vanhassakaupungissa, ja joukon jatkoksi voi liittyä kuka tahansa. Kiireestä kantapäähän keskiaikainen opas kertoo tarinoita vanhasta Tallinnasta eli silloisesta Revalista, kukoistavasta hansakaupungista. Mikäli haluat kuulla kummituksista ja muusta kammottavasta, on valintasi tietenkin Tallinnan kummitusjuttukierros. Seuraa opasta tutuille kaduille – mutta tiesitkö niistä sittenkään kaikkea? Kummituskierroksella kuulet sekä legendoja että tositarinoita Tallinnan pimeämmästä puolesta. Aivan omanlaisensa legendakokemuksen tarjoaa Raatihuoneen takana sijaitseva Tallinnan legendat -niminen interaktiivinen museo, jossa Tallinnan historiaan sukelletaan näytelmän ja erikoistehosteiden keinoin.

Tallinna-tarinoista kiinnostuneen keskiaikafanin ei kannata sivuuttaa myöskään paikallista bestselleriä, Apteekkari Melchioria. Suosittu virolaiskirjailija Indrek Hargla on kirjoittanut kokonaisen kirjasarjan 1400-luvun Tallinnassa myrhamysteereitä ratkovasta apteekkarista, joka Hercule Poirot’n ja Sherlock Holmesin tapaan ratkoo arvoituksia niillä metodeilla, jotka hänellä on keskiajalla käytettävissään. Keskiaikaista Tallinnaa mukaansatempaavasti kuvaava dekkarisarja on käännetty myös suomeksi. 

Matkailu avartaa, mutta tekee myös nälkäiseksi. Tallinna on ruokamatkailijan paratiisi, joka on täynnä ravintoloita, gastropubeja ja kahviloita. Vanhastakaupungista löytyvät ääripäät pohjoismaisesta fine-diningista edullisiin paikallisten suosikkeihin – ja kaikkea siltä väliltä. Kokeile vaikkapa historiallista ravintolaelämystä!  

Seuraavissa ravintoloissa et etenkään kesäaikaan juuri törmää virolaisiin. Se ei tarkoita, etteivät he niistä pitäisi, mutta vanhassakaupungissa syöminen liittyy paikallisten elämässä usein erikoistapauksiin, kuten juhliin, syntymäpäiviin, treffeihin tai pikkujouluihin. Näissä paikoissa ei tarjota pelkkää perunaa, vaan listalta löytyy erikoisuuksia villisiasta karhunlihaan. Uudet maut ovat uusia, mutta herkullisia, ja ainutkertainen kokemus jättää ravintolakäynnistä pysyvän muistijäljen.   

Aloita vaikka raatihuoneelta, jossa sijaitsee pieni kievari nimeltä III Draakon. Hinnat ovat vanhankaupungin mittakaavassakin alhaiset (1–3,50 euroa), ja tähän hintaan maistat vaikkapa hirvenlihakeittoa, erilaisia piiraita, makkaroita ja suolakurkkuja (ilmaiseksi, jos tiedät missä ne ovat). Täällä saat jonkinasteisen käsityksen keskiaikaisesta elämästä muutenkin. Kukaan ei siivoa jälkiäsi, paitsi sinä itse, ja jos et niin tee, saattaa emännällä olla sanomista. Keittoon ei ole lusikoita, koska rahasi ei riitä moiseen luksukseen, joten tuo omasi tai hörpi keittosi suoraan kulhosta. Jos et löydä omaa pöytää, istu rohkeasti kievarin muiden vieraiden seuraan. 

Samantyylinen, mutta paljon hienostuneempi, on nurkan takana sijaitseva ravintola Olde Hansa. Vanhassa varastorakennuksessa toimivassa ravintolassa voit kokeilla itsekin keskiaikaista ruoanlaittoa, jossa liha maustetaan kanelilla ja olut hunajalla. Henkilökunta puhuu hieman oudosti ja kutsuu luottokorttiasi mustaksi magiaksi, mutta on silti halukas tutustumaan sen saloihin. Tien toisella puolella sijaitseva Peppersack tarjoaa vierailleen tukevaa virolaista ruokaa ja jokailtaisia miekkailunäytöksiä. Täälläkin henkilökunta on pukeutunut parhaimpiinsa, kuten höyhenkoristeisiin hattuihin ja pitkäkärkisiin kenkiin. 

Jos vatsassasi ei ole tilaa aterialle, poikkea Raatihuoneentorilla sijaitsevaan Raadin apteekkiin. Siellä on myyty lääkkeitä vuodesta 1422, mikä tekee siitä Euroopan vanhimman yhä toimivan apteekin. Käsitys lääkkeistä on tosin muuttunut ajan kuluessa. Pieni pala marsipaania saa hyvälle tuulelle ja klaretti eli voimakkaasti maustettu punaviini parantaa kuuleman mukaan lähes kaikki vaivat. Molempia on saatavilla kliinisesti testattujen nykylääkkeiden rinnalla.

Tämä on pakko tehdä! Tallinnaa sanotaan tornien kaupungiksi, eikä suotta. Tallinnassa on kirkontorneja, kaupunginmuurin torneja, raatihuoneen torni ja Toompean linnan tornit – siis paljon tutkittavaa korkeuksista pitäville. Mikäli jätät vuosisatoja vanhat kapeat portaat mieluummin kiipeämättä, tarjoavat tornit silmäniloa myös maan tasalta. 

Suurin osa vanhankaupungin torneista on kesäaikaan avoinna vieraille. Joissakin vieraileminen vaatii silti hieman enemmän suunnitelmallisuutta – esimerkiksi Toompean linnan Pitkän Hermannin torni on avoinna vain erityistapauksissa, kuten Viron lipun päivänä 4. kesäkuuta. Olevisten kirkon torni on puolestaan erittäin suosittu ja avoinna pientä maksua vastaan joka päivä läpi kesän (suljettu 15.07.2019 alkaen remontin vuoksi). Haastetta vierailuun tuovat reilut pari sataa kapeaa kierreporrasta ja kaksisuuntainen liikenne, mutta näkymät palkitsevat ponnistelun. 

Tallinnan kaupunginmuurin 46 tornista on säilynyt tähän päivään 24. Muutamat niistä ovat yksityisomistuksessa, mutta suurin osa on avoinna yleisölle. Ehkä komein kaikista on Kiek in de Kök, kaupunginmuurin jykevin tykkitorni, jossa sijaitsee tätä nykyä kiinnostava museo Tallinnan puolustuksesta. Lisäksi Kiek in de Kökistä pääsee maanalaisiin Bastionien tunneleihin. Voit myös vierailla useammissa torneissa yhdellä kertaa ja kävellä niitä yhdistävällä kaupunginmuurilla. Yksi tällaisista paikoista on Tanskan kuninkaan tarha, josta pääset Neitsyttorniin. Vähän matkan päässä sijaitsevan Nunnatornin kautta pääset kaikkiaan kolmeen torniin ja niitä yhdistävälle muurille.     

  

Tornien huipulta ihailet vanhaakaupunkia eri kulmista, mutta vanhankaupungin koko siluettia et niistä pääse näkemään. Kävele siis merenrantaa seuraten kohti Piritaa ja ihaile tornien kaupunkia Tallinnanlahden yli. Upeat näkymät avautuvat myös laivalta – ole siis ulkokannella sekä saapuessasi että kotiin lähtiessäsi. Tallinnan ikoninen siluetti on koristanut yli sata vuotta myös metallista kilohailipurkkia. Siksi Tallinnaa kuulee joskus kutsuttavan Kilulinnaksi eli Kilohailikaupungiksi. Kilohaili onkin Virossa lähes kansallisruoan asemassa. Mikset siis maistaisi lukuisissa tallinnalaiskahviloissa tarjolla olevia mustasta leivästä tehtyjä kilohailileipiä (kiluleib). Valtaosa virolaisista rakastaa niitä, vaikkei asiaa välttämättä kovasti mainostakaan.  

Tallinna on täynnä museoita – isoja ja pieniä, valtiollisia ja yksityisiä, aiheesta kuin aiheesta. Vaikka suurin osa vanhoista kirkoista ei olekaan virallisesti museoita, toimivat ne samaan tapaan perien pienen lahjoituksen sisäänpääsystä. Toompean mäellä sijaitseva Tallinnan tuomiokirkko toimi 1700-luvulle saakka paikallisen aateliston viimeisenä lepopaikkana ja sitä koristavat edelleen näyttävät sukuvaakunat. Pyhän Hengen kirkko näyttää puolestaan vanhankaupungin keskiaikaisimmalta, sillä sitä on aikojen saatossa udelleenrakennettu kaikkein vähiten. 

Mikäli haluat tietää Tallinnan elämästä hansakaupan kulta-aikana, vieraile vanhankaupungin tiettävästi vanhimmassa rakennuksessa, nykyisessä Tallinnan kaupunginmuseossa. Löydät sen Vene-kadulta, jossa 1300-luvulla rakennettu talovanhus erottuu naapureistaan kallistumalla hieman eteenpäin. Kunpa nämä seinät osaisivat puhua! Onneksi ne melkein osaavatkin – museo kertoo nimittäin hämmästyttävän paljon Tallinnan kehityksestä menneiden vuosisatojen aikana. 

Lähes heti tien toisella puolella sijaitsee Katariinankuja, joka on nähtävyys jo itsessään. Kyseessä on pieni sivukuja, jonka käsityöläiskaupat myyvät hattuja, nahka-asusteita ja paljon muuta kiehtovaa. Kujaa reunustaa entisen Pyhän Katariinan kirkon seinä, jolle on ripustettu kirkon tuhossa säästyneitä hautakiviä. Seinän toisella puolella sijaitsee jäljelle jäänyt osa kirkosta sekä dominikaaniluostari. Astu sisään Müürivahe-kadulle antavan holvikaaren alta ja löydät Tallinnan vanhimman kirjaston, dominikaanien perustaman Librarium Mauritanumin. Se on yksi huone, johon koottiin kirjoja vuodesta 1246 alkaen. Toinen tuhoutunut pyhä paikka on Piritan luostari, jonka rauniot sijaitsevat nyky-Tallinnan rajojen sisäpuolella, mutta joka aikanaan oli kaukana kaupungista. Iivana Julman polttaman luostarin raunioita ympäröi historiallinen hautausmaa. Kesäaikaan rauniot ovat myös suosittu konserttikohde. 

Musiikin saralla ei liene mitään yhtä historiallisesti autenttista kuin Hortus Musicusin konsertti. Kyseessä on historiallista musiikkia vuodesta 1972 soittanut kokoonpano, joka konsertoi usein Lyhyen jalan porttitornissa – yhdessä Tallinnan tunnetuimmista kummitustorneista. Musiikista pääsee nauttimaan myös Nigulisten museossa, jossa järjestetään paljon iltakonsertteja. Museo sijaitsee keskiaikaisessa Nigulisten kirkossa, joka on yksi Tallinnan vanhimpia. Se kuitenkin tuhoutui pahoin toisessa maailmansodassa. Kirkkoa jälleenrakennettiin neuvostomiehityksen aikana lähes 30 vuotta, minkä jälkeen se on palvellut keskiaikaista taidetta esittelevänä, alueellisestikin merkittävänä museona. Sen kokoelmista löytyy muun muassa Bernt Notken ainutlaatuinen Kuolemantanssi-maalaus vuodelta 1495, upea hopeakokoelma sekä Herman Roden komea alttarikaappi.

Myös Tallinnan raatihuone on kesäisin avoinna vieraille. Muina vuodenaikoina sinne pääsee tapahtumien, esimerkiksi konserttien yhteydessä. Virolaiset todella rakastavat musiikkia – heitä ei turhaan kutsuta laulavaksi kansaksi. 

Lyhyen matkan päässä raatihuoneelta, Suurkillan talossa sijaitseva Viron historiallinen museo käsittelee historiaa hyvin pitkällä ajanjaksolla. Vieraita kiinnostavat kuitenkin yleensä eniten kuriositeettien kabinetti ja historiallinen asekokoelma. 1400-luvulla rakennettu talo on erittäin hienosti entisöity ja siksi nähtävyys jo itsessään.